Kuvat ja teksti Mona Kalpala

Unohtunut pihaterassi heräteltiin viihtyisäksi ruokailutilaksi, jossa on tilaa suurellekin pöytäseurueelle. Kiireettömistä ruokailuista on nyt mahdollista nauttia myös sateella, lasituksen suojissa.

Kymmenisen vuotta vanhan omakotitalon terassi oli epäkäytännöllisyyden vuoksi jäänyt vähäiselle käytölle. Länteenpäin aukeavalle terassille oli mukavaa istahtaa lämpöisinä ja tuulettomina kesäiltoina, mutta terassia ei juurikaan käytetty muina vuoden aikoina. ”Perheemme haaveili uudistuksesta useamman vuoden ajan, kunnes se tänä vuonna toteutettiin”, kertoo maisemasuunnittelija Mona Kalpala. Tärkeimpänä kriteerinä uudistuksessa oli, että lasitetusta terassitilasta saadaan riittävän suuri lapsiperheen käyttöön ja kulku sinne olisi vaivatonta uuden, talon seinään puhkaistavan oviaukon kautta.

Vanha terassilaudoitus todettiin hyväkuntoiseksi ja kestäväksi, joten sen päälle voitiin lasitettua terassia lähteä suoraan rakentamaan. Terassilasituksen pitkälle sivulle asennettiin lasit, jotka saadaan vedettyä kokonaan syrjään ja käännettyä nippuun lasisivuseiniä vasten. Lasitettu terassi mitoitettiin ulottumaan juuri kaiteisiin asti, eli kaiteet pysyivät omana rakenteenaan paikoillaan ja kehystävät nyt kauniisti lasitusta. Päätyjen sivuseinät toteutettiin puolestaan liukuvilla ovilla. Oviaukon muutoksen toteutti Pihla ja lasituksen toteutti Lumon.

Sisustusvaiheessa terassille valittiin Arki-pöytä, ja sen ympärille Pedralin Ara-tuolit. Ruokailuryhmän alle hankittiin Ikean terassimatot. Terassille olennaisesti kuuluvat, ja viihtyisyyttä sekä vehreyttä luovat terassikasvit istutettiin kahteen Kekkilän jalalliseen viherlaatikkoon. Ilme viimeisteltiin Svaneforssin tekstiileillä.

”Uudistukseen on koko perheemme enemmän kuin tyytyväinen. Täällä on ihanaa istahtaa ruokailemaan ja vaikka levähtää hetkeksi säkkituoliin kuuntelemaan sateen ropinaa,” Mona Kalpala toteaa.